Maanomistajalla on kaksi vaihtoehtoa vesialueen suojeluun: yksityisen suojelualueen perustaminen, sekä alueen myyminen valtiolle suojelualueeksi. Molemmissa tapauksissa edellytetään, että alueella täyttyvät luonnonsuojelulaissa määritellyt suojeluarvot – alueelta pitää siis löytyä suojelua kaipaavaa lajistoa tai elinympäristöjä.
Yleisesti luonnonsuojelualueen perustaminen edellyttää:
Vesialueen omistajan tai osakaskunnan aloite suojelusta
Vesialueen omistaja ottaa yhteyttä paikalliseen ELY-keskukseen
ELY-keskus arvioi suojelualueen perustamisedellytykset, ja Metsähallitus arvioi alueen luontoarvoihin liittyvän suojelutarpeen yhdessä ELY-keskuksen kanssa
ELY-keskus ja vesialueen omistaja(t) sopivat rauhoitusmääräyksistä ja aluetta koskevista korvauksista
Vesialueen omistaja tai osakaskunta hakee ELY-keskukselta suojelualueen perustamispäätöstä; ELY-keskus tekee suojelupäätöksen
Vesialueen omistajan tai osakaskunnan aloite alueen myynnistä valtiolle suojelutarkoituksiin
Vesialueen omistaja ottaa yhteyttä paikalliseen ELY-keskukseen
ELY-keskus arvioi suojelun edellytykset yhdessä Metsähallituksen kanssa ja pyytää tarvittaessa valtuutuksen hankinnasta ympäristöministeriöltä
Kaupan ja alueen mahdollisen lohkomisen jälkeen ympäristöministeriö siirtää hallinnan ELY-keskukselta Metsähallitukselle
Mikäli vesialueella on useampi omistaja, suojelualueen perustamisesta kiinnostunut vesialueen- eli maanomistaja voi aloittaa keskustelemalla asiasta muiden omistajien, eli vesialueen osakaskunnan kanssa. Vesialueen osakaskunta päättää suojelustatuksen hakemisesta yhteisaluelain mukaisesti. Seuraavaksi tulee olla yhteydessä paikalliseen ELY-keskukseen.
Suojelualueiden käyttörajoitukset räätälöidään aluekohtaisesti riippuen siitä, mitä toimintoja juuri kyseisellä alueella tulee välttää ja mitä vastaavasti voidaan sallia. Nämä perustuvat alueen luontoarvoihin, ja niissä asiantuntijatahona toimii Metsähallitus.
Suojelualueella voidaan esimerkiksi kieltää merihiekan otto sekä muu merenpohjaa vahingoittava toiminta, tai rajoittaa kalastusta tai ruoppaamista, mikäli se katsotaan alueen luontoarvojen kannalta tarpeelliseksi. Turhia rajoituksia ei tehdä, ja maanomistajat päättävät rajoituksista yhdessä ELY-keskuksen kanssa. Varsinaisen suojelualuepäätöksen tekee paikallinen ELY-keskus.
Suojeluun soveltuvaa vesialuetta voi halutessaan myös tarjota valtiolle. Tällöinkin maanomistaja aloittaa keskustelemalla vesialueen mahdollisen osakaskunnan kanssa, ja ottamalla yhteyttä paikalliseen ELY-keskukseen. Valtio voi ostaa alueen, mikäli se täyttää suojelualueeksi soveltumisen ehdot.
Jokainen voi vaikuttaa monimuotoisuuden säilymiseen myös omilla teoillaan. Mitä useampi sitoutuu toimimaan vastuullisesti maalla ja merellä, sitä tehokkaampia teot ovat.
Luonnonkalan, kuten Itämeren särkikalojen syöminen on hyvä keino vähentää meren rehevöitymistä. WWF:n kalaoppaasta löytyy eri lajeihin liittyviä syöntisuosituksia ja -rajoituksia. Alamittaiset kalat on syytä päästää takaisin mereen kasvamaan ja lisääntymään. Kalaverkkoja ja katiskoja ei saa hylätä mereen eikä rantavesiin, sillä kalat, hylkeet ja muut eläimet jäävät niihin jumiin ja kuolevat. Vanhat katiskat saattavat vangita jopa lintuja.
Pienetkin roskat ja likavesimäärät aiheuttavat haittaa ekosysteemille, etenkin jos useampi veneilijä sortuu välinpitämättömyyteen. Veneen pohjaan sudittavat antifouling-maalit ovat myrkyllisiä kaikille vesieliöille. Maaleista löytyy nykyään myös myrkyttömämpiä vaihtoehtoja. Veneen pohjan voi puhdistaa ei-toivotuista merirokoista ja muista eliöistä myös harjaamalla tai painepesurilla. Täältä voit lukea lisätietoa veneilyn ympäristövaikutuksista.
Jätevesien mukana mereen kulkeutuu rehevöittäviä ravinteita ja erilaisia haitallisia aineita. Lisätietoa jätevesien käsittelystä. Joskus myös ruoppaaminen on välttämätöntä esimerkiksi veneellä rantautumisen mahdollistamiseksi. Se voi uhata mm. rakkohaurua ja sinisimpukkaa, jotka elävät rantavesissä. Huolellinen työnsuunnittelu, ja työskentely kohdassa jossa arvokasta lajistoa on vähän tai ei ollenkaan auttaa lajien säilymistä.
Lähellä tuotettu ruoka ja satokausia hyödyntävä kasvipitoinen ruokavalio on hyväksi myös Itämerelle. Maatalous on yksi suurimmista kuormittajista, mutta maataloutta voidaan harjoittaa myös kestävästi ja Itämeri- ja ilmastoystävällisesti. Jäteveden mukana mereen päätyvät lääkejäämät ja maalit haittaavat mm. eläinten lisääntymistä. Kemikaalit voivat myös muuttua meressä uudenlaisiksi yhdisteiksi. Usein maahan heitetty roska tai vaikka rannalle hylätty onkisiima päätyy lopulta vesistöön, jossa eläimet voivat sotkeutua niihin tai luulla niitä ravinnokseen.
Itämeren suojelu, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja monimuotoisuuden turvaaminen kietoutuvat yhteen Baltic Sea Action Groupin työssä. Elävä Itämeri -hankkeen lisäksi BSAG työskentelee mm. uudistavan maatalouden sekä kestävän meriliikenteen parissa. Lahjoitus BSAG:lle on kätevä tapa tukea Itämeri- ja ilmastotyötä. BSAG on voittoa tavoittelematon säätiö, joka on tehnyt töitä elinvoimaisen Itämeren puolesta vuodesta 2008.
Vesialueen omistaja, kuten mökkiläinen, voi perustaa yksityisen suojelualueen, mikäli vesialueella elää runsaasti suojelua kaipaavaa lajistoa tai elinympäristöjä. Esimerkiksi tiheä rakkohaurukasvusto tai meriajokasniitty voi vihjata suojeltavaksi sopivasta vesialueesta. Suojelusta kiinnostunut vesialueen omistaja voi aloittaa ottamalla yhteyttä alueensa ELY-keskukseen.
Elävä Itämeri -hankkeen ensimmäisenä pilottikohteena toimii Gullkronan saarta ympäröivä vesialue Saaristomerellä.
Gullkronan suojelualuetta suunnitellaan yhteistyössä vesialueen osakaskunnan jäsenten sekä ympäristöhallinnon asiantuntijoiden kanssa. Toukokuussa 2021 osakaskunta päätti yksimielisesti suojelualueen perustamisesta. Seuraavaksi suojelustatusta haetaan Varsinais-Suomen ELY-keskukselta.
Gullkronan vesien pinnan alla elää monimuotoinen lajisto. Alueella esiintyy muun muassa sinisimpukkayhteisöjä, laajoja rakkohaurumetsiä sekä meriajokasta. Myös monet linnut pesivät kesäisin alueen luodoilla.
Vesialue sijoittuu aivan Saaristomeren kansallispuiston kylkeen, minkä lisäksi sekä vesialueen sisällä että sen läheisyydessä on Natura-alueita sekä kansallispuistoon kuuluvia pienempiä laikkuja. Suojelualue siis sekä tuo uutta vesialuetta suojelun piiriin, että yhdistää jo olemassa olevia suojeltuja alueita isommaksi kokonaisuudeksi.
Konkreettisen suojelutyön lisäksi pilotin avulla kartoitetaan tietoa yksityisen suojelualueen perustamiseen liittyvistä haasteista, ja viestitään suurelle yleisölle monimuotoisuuden suojelun merkityksestä.
Gullkronan vesialueen suojeluprosessi on vielä käynnissä. Tämä sivu päivittyy pilotin edetessä.